sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Konmaritin kirjani; miten ja miksi?


Bloggasin alkuvuodestani lukemastani kirjasta; Konmarista. (Kannattaa lukea ensin ko. bloggaus ennen tätä, jos Konmari ei ole tuttu.) Koko Konmari-metodi imaisi minut mukaansa ja olen karsinut ja siivonnut kotia aivan urakalla. Kirjoja lähti pois vaikka kuinka paljon, en jaksanut edes laskea, mutta varmasti yli 150 kirjaa lähti uusiin koteihin.

Viime aikoina olen taas pohdiskellut omaa kirjamakuani ja sitä miksi olen jumittanut yli kuukauden samassa romaanissa. Päätin vielä kerran käydä hyllyni läpi. Olisiko siellä kirjoja, joiden lukemisesta en vain innostu? Onko luetuissa sellaisia, jotka voisin jo jättää taakseni? Mitä tunteita kirjani minussa herättävät? Painostavatko iloa tuottamattomat kirjat koko hyllyni tunnelmaa ja saavat lukemiseni jumittamaan? Mietteeni päästivät minut tänään tuumasta toimeen ja kävin kaikki kirjani läpi yksitellen. Hyllyni kevenivät reilut viisikymmentä kirjaa (joista kuvassa vain osa), mutta miten kaikki tapahtui? Kokosin alle muutaman vinkin omista kokemuksistani Konmari-menetelmän tueksi.

1. Älä säilytä kirjoja, jotka luet sitten joskus hamassa tulevaisuudessa. Sellaista päivää ei välttämättä tule. Minulla oli hyllyssäni pitkään Tuntematon sotilas. Vuosien odottelusta huolimatta, en kokenut sitä hetkeä, kun kirjan olisin oikeasti halunnut lukea. Ehkä ennemminkin halusin vain lukea sen, jotta saisin jonkin merkin vedettyä seinään.

2. Ja sama toisinpäin: Säilytä ne kirjat, jotka haluaisit suurella palolla lukea nyt ja heti. Maalaisjärjellä tietysti jokainen tajuaa, ettei aina ole fiilis dekkarille tai klassikolle. Eli, vaikka et tällä hetkellä jaksaisi lukea Mäkeä, Larssonia tai Christietä, niin ei kannata heivata kaikkia dekkareita pois. Kuulostele siis yksittäisiä kirjoja, älä keskity genreen.

3. Saako kirjan kirjastosta? Jos jokin kirja on pois pistämisen tai pitämisen rajamailla, katso löytyykö se kirjastostasi. Mikäli löytyy, kirjan voi laittaa kiertoon kevyin mielin. Saat sen lainaan vielä, jos iskeekin katumus. Ja tuskin katumus iskee. Olen karsinut viime vuosina useita pinoja ja kassillisia kirjoja ja yhtäkään en ole jäänyt kaipaamaan.

4. Luetuista kirjoista kannattaa pohtia, millainen lukukokemus oli. Aiotko lukea kirjan joskus uudelleen? Muistuuko kirjan katselusta mieleen positiivisia tuntemuksia? Vaikka kirja olisikin ollut vuosia sitten lempikirjasi, kaikki kirjat tulee käydä läpi. Minä olen aina pitänyt itseäni Anna-Leena Härkösen fanina, mutta tänään hoksasin, että enää ei iske. Nokkelat kolumnit ja konstailettomat romaanit ilahduttivat ennen, mutta tänäpäivänä ne eivät tunnu minun kirjoiltani. Aikansa siis kutakin.

5. Hyväksy, että lukumakusi muuttuu ja kehittyy. Sitähän muuttuu ihmisenä itsekin koko ajan! Samojen kirjojenkaan ei tarvitse kulkea matkassasi ikuisuuksiin.

6. Älä säilytä kirjoja velvollisuudesta tai pakotteesta. Lahjakirjoista voi päästää irti aivan hyvällä omallatunnolla. Itse en ainakaan kierrä sukulaisten ja ystävien kirjahyllyjä katsomassa ajatuksella, onko vuosia sitten antamani kirja vielä tallella.

Miksi tällainen kirjojen "marittaminen" sitten olisi hyvä tehdä? No, saat ainakin lisätilaa, huomaat arvostavasi enemmän niitä jäljelle jääviä kirjoja ja jatkossa ostopäätöstä pohtii paljon tarkemmin. Karsimisen myötä tajusin vasta oikeasti omistamieni kirjojen määrän, ja en olekaan ostanut tänä vuonna kuin aivan muutaman kirjan. Kirjastot toimivat niin hyvin, että sieltä kyllä kelpaa lainata. Tietenkin erityistapaukset sitä haluaa omaan hyllyyn ja kaikkein rakkaimmat aarteet tuleekin pitää hyllyssä. Mutta sanoisin, että kirjojen karsimisen jälkeen harvemmin tulee enää kierreltyä alepöytiä ajatuksella "jos joku kiva nyt olisi".

Toivon entisten lempikirjojen ja minun tbr-listaltani karsiutuneiden kirjojen ilahduttavan nyt muita ihmisiä. Osa karsimistani kirjoista meni kirppiskassiin, osan vien kirjaston vaihtohyllyyn.

perjantai 26. elokuuta 2016

Ajatuksia menneestä kesästä


Moi kaikille! Pitkä aika on taas hurahtanut siitä, kun viimeksi olen tänne kirjoitellut. Blogi on toki ollut mielessä vähän väliä, mutta kirjoitettavaa ei ole ollut. Miksikö? Koska olen blogini listan mukaan lukenut viimeksi loppuun kesäkuussa sarjakuvan. Heinä- ja elokuun kirjasaldot ovat pyöreä nolla. Aloin tänään sitten aamuteeni äärellä mietiskellä, mihin aikani on kulunut. Töissä tietenkin olen viettänyt aikaa keskimäärin 8 tuntia päivässä, mutta jäähän siitä vielä tunteja vuorokauteen. Noina jäljellä jäävinä tunteina olen kirjojen sijaan valinnut mieluummin päiväunet, Disney-elokuvat, kaupungilla haahuilun, ulkona syömisen, Youtube-videoiden katselemisen, kutomisen ja uusien astioiden haalimisen.

Kuluvalla viikolla olenkin saanut lomailla, lukuunottamatta yhtä koulupäivää. Viikkoon on mahtunut lisäksi Tukholman reissua ja muuta, joten vieläkään en ole päässyt kirjoihin käsiksi. Ensi maanantaina astelen taas uuteen harjoittelupaikkaan suurella jännityksellä. Sitä ennen aion viettää mukavan viikonlopun perheen ja ystävien kanssa :)
Kesän loppuminen tarkoittaa siis minulle viimeisen kouluvuoden aloittamista. Kouluhommista en ole ollenkaan niin innoissani, olisin voinut jatkaa vielä työn tekoa, mutta odotan kyllä innolla ilmojen muuttumista syksyisemmiksi. Syksy on se minun vuodenaikani. (Ja suuresta ampiaispelosta kärsivänä, en voisi olla onnellisempi, että pian ne pirulaiset katoavat katukuvasta taas melkein vuodeksi.) Haluaisinkin tehdä jonkinlaisen syksypostauksen, mutta en yhtään tiedä vielä millainen se olisi!
Samaan aikaan viimeinen kouluvuosi pelottaa ja ilahduttaa. En malta odottaa, että saan jättää taakseni kaikki koulutehtävät ja pääsen kunnolla takaisin työelämään! Samaan aikaan olen aivan kauhuissani, miten vuoden kuluttua voin muka olla jo valmistunut. Toisaalta, joku viisas joskus sanoi, että koulussa opetellaan aakkoset ja töissä vasta harjoitellaan lukemaan niitä :)

Sitten vielä siitä lukemisesta. En oikeastaan usko, että tähän lukemattomuuteeni auttaa mikään muu kuin kirjan rohkeasti käteen ottaminen. Kun kirjan imuun pääsee lukeminen sujuu kuin itsestään ja uuden aloittaminen onnistuu automaattisesti. Kuten aiemminkin olen postauksissani todennut, kyse on omasta priorisoinnista. Kaipaan kovasti kirja-arvostelujen kirjoittamista blogiini, joten siinä ainakin yksi iso syy saada jokin kirja luettua loppuun.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Miksi Pieni kirjapuoti Pariisissa jäi kesken?


Eilen, istuessani bussissa, päätin, että nyt turhauduin tähän Georgen uutuuskirjaan viimeisen kerran. Laitoin kirjan kannet kiinni ja kirjan laukkuuni. Ajattelin kuitenkin, että haluan vielä pohdiskella blogissani miksi kyseinen kirja jäi kesken.

Pari viikkoa sitten aloitin Nina Georgen kirjoittaman kirjan nimeltä Pieni kirjapuoti Pariisissa. Kirja kertoo pariisilaisesta Jean Perdusta, joka omistaa pienen kirjakauppalaivan, jota myös kaunokirjallisuusapteekiksi nimitetään. Perdu osaa valita jokaiselle asiakkaalle tämän sen hetkiseen tunne-elämään sopivan kirjan. Eronnut Perdu on ollut yksin pitkään, asiat ovat jääneet kesken menneisyydessä. Vuosikausia avaamattomana lojunut kirje tulee viimein avatuksi ja kelluva kaunokirjallisuusapteekki lähtee Perdu matkassaan kulkemaan kohti seikkailua.

Miten ihanalta kirjan sisältö kuulostaakaan! Pariisi, kirjoja ja romantiikkaa! Georgen kirja oli yksi odotetuimpia kirjoja kevään uutuuksista ja pitkään odotettu. Pidin kovasti pari vuotta sitten ilmestyneestä Tuulisen saaren kirjakauppiaasta, ja odotin tältä jotain samankaltaista.  Nyt vain totean, että luojan kiitos tyydyin varaamaan kirjan, enkä tuhlannut vähiä rahojani tähän! Ehkä loppujen lopuksi aloin lukea tätä kuitenkin pienellä varauksella, sillä olin törmännyt muutamaan negatiivissävytteiseen blogiarvioon ja jopa kesken jättäneitä oli.

Pieni kirjapuoti Pariisissa oli aivan uskomattoman tylsä. Vaikka kuinka sivuilla vilahteli kirjailijoiden ja kirjojen nimiä, en saanut mielenkiintoani pysymään yllä. Jean Perdukin tuntui lähinnä säälittävältä keski-ikäiseltä mieheltä kuin jätetyltä romantikolta, Tarina ei vain jaksanut innostaa. Matka vesillä tuntui täysin merkityksettömältä. Välillä kirjassa oli otteita Perdun entisen rakkaan Manonin matkapäiväkirjasta, jotka saivat minut täysin unen partaalle. Luin kirjaa puoleen väliin saakka, ja vieläkään en pitänyt Manonia tärkeänä henkilönä, saati sitten hänen päiväkirjamerkintöjään.

Harmittaa ihan vietävästi, etten pitänyt tästä kirjasta, koska odotin tämän julkaisua niin paljon. Viikko sitten suunnittelin, että luen tämän väkisin loppuun työmatkojen kuluksi. Eilen tosiaan huomasin, että paljon mieluummin tuijotan bussissa ikkunasta ulos, edessä olevan ihmisen päätä, selailen puhelinta tai nukun kuin luen tätä. Olen myös pahoillani, että käytin tähän niin paljon arvokasta lukuaikaa. Kaksi viikkoa ja silti kesken. Alusta asti minulla oli tunne, etten pidä tästä, mutta silti kahlasin 150 sivua. Seuraavan huonon kirjan kohdalla en taatusti tuskaile näin pitkään.

Toimikoon tämä kuitenkin nyt muistutuksena itselleni, miksi joskus on hyvä jättää kirja kesken.

Jätätkö usein kirjoja kesken? Minkä viimeksi?

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Vuoden 2016 tähän asti parhaat luetut


Jo puolet on ehtinyt kulua tästäkin ainutlaatuisesta vuodesta :) Koska olen unohtanut kuukausikoosteiden kirjoittamisen (lue: laiska kuin mikä), halusin nyt tämän postauksen muodossa nyt muistella taakse jääneitä kuukausia ja ennen kaikkea luettuja! Goodreads kertoo, että olen lukenut tänä vuonna tähän mennessä 25 kirjaa. Tavoitteekseni olen asettanut 70, joten laahaan tavoitteesta 9 kirjaa jäljessä. Aika siis kiriä tavoite takaisin aikatauluunsa :)

Lukemistani kirjoista kaksi on ollut runokirjoja (onpas epätyypillistä minua) ja kahdeksan sarjakuvia (vielä kummallisempaa minua). Sarjakuvien suuren määrän selittää kylläkin se, että niistä kuusi on Kirjaston kissoja. Rakastan Kirjaston kissoja! Suosikkisarjikseni mitä olen koskaan lukenut.Varsinainen romaanien lukumäärä onkin siis enää 15. Niistä haluan mainita neljä helmeä. (Kaikki kirjat näet muuten listattuna Goodreads-profiilistani. Linkki siihen on sivupalkissa. )

1. Rainbow Rowell: Eleanor & Park ♥♥♥ Hyvin tiivistetysti totean, että tämä kertoo teinien ensirakkaudesta 80-luvulla. Virkistävä ja raikas tarina ilman 2010-luvun älypuhelimia. Tätä oli todella ihana lukea, tunsin itseni hyvin onnelliseksi koko ajan. Lukekaa ihmeessä! ♥

2. Eva Weaver: Jacobin takki. Toisen maailmansodan ajassa, Varsovan getossa, juutalaispoika Mika saa isoisänsä vanhan takin, jonka kautta hän löytää kokoelman upeita käsinukkeja. Aluksi nukketeatteri on viihdykettä geton lapsille, mutta Mika päätyy pitämään esityksiään myös natsikapakkaan. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että luen erilaista holokaustitarinaa. En olisi välttämättä edes uskonut, että päätyisin pitämään tästä näin paljon. Mutta onneksi tartuin ja luin! Tämä kirja antaa ♥

3. Sophie Kinsella: Kadonnut: Audrey. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivän Audreyn elämä on kotona tummien aurinkolasien takana koulun, ystävien ja harrastusten ulottumattomissa. Audrey kohtaa kuitenkin kotonaan isoveljensä Frankin ystävän Linuksen, joka haluaa nähdä tytön aurinkolasien taakse. Tämä oli hauska, viihdyttävä, mutta samalla realistinen ja uskottava kertomus. Tämä olisi varmasti ollut minulle jonkinlainen sielukirja yläasteikäisenä. Aivan ykköskirja luettavaksi lämpimänä kesäpäivänä parvekkeella tai rannalla.

4. Marie Kondo: Konmari – Siivouksen elämän mullistava taika. Tämä kirja jakaa mielipiteet, mutta yhä nelisen kuukautta lukemisen jälkeen olen sitä mieltä, että kirja vaikutti voimakkaasti omaan suhtautumiseeni tavaraan ja ennen kaikkea ostokäyttäytymiseeni. Myönnän, että eilisen palkkapäivän kunniaksi pyörin tänään kaupungilla ostamassa kosmetiikkaa ja kaikenlaisia sisustustekstiilejä, mutta mikään ei ollut heräteostos, vaan kauan haaveiltuja ja harkittuja. Kirjasta kiinnostuneille laitan tähän linkin postaukseeni.

Montako kirjaa sinä olet lukenut tänä vuonna? Osaatko antaa oman top 4:si?

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Pientä puhetta klassikoista


Heippa taas kaikille! Olen tässä parin viikon kuluessa päässyt kesätöiden makuun ja jo jaksaakin taas blogia kirjoitella :) Nyt sunnuntai-illan aiheena minulla olisi tarjottavana omia ajatuksiani klassikoiden lukemisesta.

Minulle on kertynyt hyllyihin yhden jos toista klassikkoa. On Kotiopettajattaren romaani sekä Humiseva harju, on Dickensin Kolea talo ja Dostojevskin Idiootti. Geishan muistelmilla ja Victor Hugon Kurjillakin on hyllyssäni ollut omat paikkansa. Hyvin pieni osa omistamistani klassikoista on luettuna, suuri osa odottelee vuoroaan jossain hamassa tulevaisuudessa.

Alkuvuodesta siivosin useamman kassillisen kirjoja kiertoon, sillä kirjat eivät vain yksinkertaisesti herättäneet enää minussa mielenkiintoa. Iso osa oli valitettavasti lukemattomia, ja osa luettuja. Mitä tuhlausta onkaan hankkia kirja (oli se sitten kirpputorilta, aleista tai normaalihintaisena) ja pistää lukemattomana eteenpäin! Hölmömpänä pidän kuitenkin kirjojen pölyttämistä hyllyssä, jos aikeita lukemiseen ei ole. No, olen oppinut läksyni ja nykyään ostelen kirjoja erittäin maltillisesti. Olen myös havahtunut ajatukseen, että mitään peruuttamatonta ei tapahdu vaikka laittaisinkin nyt jonkin epäkiinnostavan kirjan kiertoon. Saan sen myöhemmin käsiini vielä kirjastosta! Tämä on helpottanut suuresti kynnystä laittaa tylsemmät kirjat pois hyllystä myyntiin tai vaihtohyllyihin muita ilahduttamaan.

Alkuvuoden karsinnassani klassikot välttyivät sen suuremmilta karsinnoilta, sillä jostain syystä pidin niitä sellaisina kirjoina "jotka vain täytyy omistaa ja ennemmin tai myöhemmin lukea". Tällä viikolla otin hyllystä käteeni Kolme muskettisoturia ja hoksasin, että vaikka kirjalla olisi mikä korkea ja ylistetty klassikkoasema maailmanlaajuisesti, en tätä kirjaa millään sielun ja ruumiin voimallani halua lukea. Olen nähnyt kyseisestä kirjasta tehdyn elokuvan ja minun kohdallani se riittää. Tästä inspiroituneena kävin kirjahyllyni läpi ja karsin sieltä suuren osan klassikoista pois. Yhä edelleen on klassikkoja, jotka haluan palavasti lukea ja niiden hyllyssäni kuuluukin olla. Muunmuassa Anna Karenina, Kuin surmaisi satakielen, Ylpeys ja ennakkoluulo, kuvassa olevat kirjat jäivät vielä hyllyyni odottamaan lukemistaan. Sitten taas esimerkiksi Tuntematon sotilas, Karamazovin veljekset ja Monte Criston kreivi saivat lähteä kiertoon.

Klassikoista löytyy varmasti monelle jotain sivistävää ja oivallettavaa elämästä kuin myös hienoja tarinoita luettavaksi. Mutta kaikista klassikoista ei ole todellakaan iloa kaikille. Viihdyin lapsena Pikku Naisia -kirjojen parissa, olen tylsistynyt kolme pitkää kuukautta Lolitan kanssa, Anne Frankin päiväkirja on ehdottomasti elämääni eniten vaikuttanut kirja ja Agatha Christien Eikä yksikään pelastunut oli parhaita koulussa luettuja kirjoja ja ensikosketukseni dekkareihin.
Mutta minun ei varmastikaan tarvitse lukea jokaikistä maailman klassikkoa voidakseni kutsua itseäni sivistyneeksi tai lukutoukaksi :) Ennen kaikkea tämän viikkoisella karsinnallani hoksasin, että voin oikeasti lukea mitä haluan ilman huonoa omaatuntoa. Jos edes ajatus kirjan lukemisesta saa aikaan harmaita hiuksia ja otsaryppyjä, tuskin se on sen arvoista. Toiseksi, uutta luettavaa pukkaa kustantamoista ulos koko ajan ja meillä kenelläkään ei kuitenkaan ole rajattomasti vuosia edessä niiden kaikkien lukemiseen ;) Eikä mitään kirjoja ole onneksi pakko omistaa, oli niillä millainen klassikkostatus tahansa.

Ja kuten tuossa ylempänä kirjoitinkin, jos joskus, vaikka kahdenkymmenen vuoden kuluttua haluan perehtyä vaikkapa Väinö Linnan kirjoihin, niitä varmasti saa vielä silloinkin kirjastosta lainaan.

Mikä on suhtautumisesi klassikoihin? :)

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Unpopular Bookish Opinions -haaste


Sain ihanalta Jenniltä Kirjakirppu-blogista haasteen :) Haaste on siitä jännä ja haastavampi, että tämän haasteen lukemisesta ei välttämättä saa omalle lukulistalleen kamalasti kirjoja :D On myös erilaista miettiä niitä kirjoja, jotka eivät ole tehneet lukuhetkellä vaikutusta. Mutta hei, tässä haasteen säännöt:
1. Linkkaa haasteen antaja blogipostaukseesi. Lisää haasteen säännöt postaukseen
2. Vastaa haasteen kysymyksiin
3. Lähetä haaste vähintään kolmelle henkilölle ja linkkaa heidän bloginsa postaukseesi 
4. Ilmoita haasteen saajille haasteesta ja linkkaa heille postauksesi, jotta he tietävät mikä on homman nimi

1. Kirja tai kirjasarja, josta kaikki muut pitivät, mutta sinä et.
Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogian ensimmäisen osan luin. Annoin kaksi pojoa, mikä pettymys! Mini-tv-sarja oli kuitenkin mitä liikuttavin!

2. Kirja tai kirjasarja, josta kukaan muu ei pidä, mutta sinä pidät.
Haha, no joidenkin lukemieni bloggauksien perusteella tulee mieleen Marie Kondon KonMari :D Vaikka on sille muitakin faneja!

3. Kolmiodraama, jossa päähenkilö päätyy yhteen sen kanssa, jonka et olisi halunnut.
Täytyy myöntää, että Nälkäpelien lopusta en ole aivan varma. Tavallaan oikea valinta, mutta tavallaan ei..

4. Suosittu kirjagenre, josta et pidä tai josta haluaisit pitää, mutta et pysty.
Luetuistani ei paljoa löydy scifiä tai erotiikkaa! En oikein jaksa innostua näistä fiftyshades ja linnunratajutuista..  Dekkareita ja fantasiaa luen myös aika vähän, mutta en silti sano etten pitäisi niistä. Runojen ja sarjiksien lukeminen on myös todella minimissä. Hyviä löytyy, mutta harvemmin etsin noista genreistä luettavaa.

5. Pidetty, suosittu tai rakastettu hahmo, josta et pidä.
Ei varsinaisesti kukaan tietty, mutta tuntuu, että moniin nuorten aikuisten kirjoihin päänaishenkilö rakennetaan vähän samalla muotilla. Ja se osaa kyllä ottaa minua päähän! :D

6. Kirjailija josta monet pitävät, mutta sinä et.
Olen useamman kirjan Tuija Lehtiseltä joskus lukenut, mutta valitettavasti en ole yhdestäkään pitänyt. En osaa sanoa mikä niissä oli, mutta hän ei vain ole minun kirjailijani :/

7. Suosittu sarja, jonka lukemiseen sinulla ei ole mielenkiintoa.
Moniakin... Heitetäänpä tähän Sookie Stackhouse-kirjat :D Ei nyt iske...

8. Kirja, joka on mielestäsi huonompi kuin siitä tehty elokuva.
Emma Donoghuen Huone. Kirja oli ok, mutta elokuva tosi hyvä!!

Tämä haaste taitaa olla kiertänyt jo kaikki blogit, mutta jos et ole vielä tehnyt niin nappaa tästä itsellesi! :)

lauantai 28. toukokuuta 2016

Kesäloma!


Vihdoin ja viimein, monen monen pitkän viikon jälkeen saatiin tämä kevätlukukausi koulun suhteen päätökseen. Eilen sain jättää avaimeni harjoittelupaikalle ja aloittaa kesälomani! Viikon verran saan olla rennosti ja reissata ennen kesätöiden alkua.
Minua ei nyt huvittanut tehdä mitään perinteistä lukulistaa kesälle, vaikka tämä oikeastaan sama onkin. Eli tässä postauksessa esittelen tämän hetkiset kirjastolainani! Toivon mukaan kaikki ovat minun makuuni ja ehdin kaikki kesän aikana lukemaan :)

Taina Latvalan ja Laura Honkasalon kirjat ovat viime vuoden kotimaisia uutuuksia, jotka herättivät kiinnostukseni jo katalogissa, mutta en ennättänyt lukea. 100 onnen päivää taas oli karkoittaa minut kannellaan, mutta päädyin kuitenkin lainaamaan sen kirjakaupan myyjän suosituksesta. Pieni kirjapuoti Pariisissa on ehtinyt kerätä jo haukkuja, mutta en tuomitse ennen kuin kokeilen ;) DIMILY – Rakastan -kirjaan olen suhtautunut vähän epäillen, lieneekö liian lapsellinen makuuni. Jokin blogiarvio sai minut tämän kuitenkin varaamaan.. :) Parfyymikeräilijä kiinnitti huomioni kirjakaupan hyllyllä, mutta budjetti ei antanut myöten kirjan ostoon. Koko vaski-alueella sattuikin sitten olemaan vain yksi ainoa kirjaston kappale, johon oli jo varauksiakin. Tein tästä hankintapyynnön kirjastolle ja sain oman kappaleeni lainaan ennen pitkää. Tuoksut ovat yksi intohimoistani, joten tämä on yksi odotetuimpia kirjoja listallani.

McFarlanen En minä vaan sinä, perushömppää vaikuttaisi olevan. Kelpaa. Veera Vaahtera on kiinnostanut minua jo pitkään ja nyt sain viimeinkin aikaiseksi lainata hänen kirjansa :) Merenneidon vuosi ja Sininen välissä taivaan ja veden sijoittuvat kiinnostavuudessaan aika lailla samoihin kohtiin. Haluan lukea, mutta voi olla että palautan välissä kirjastoon ennen kuin saan luetuksi. Rainbow Rowellin Eleanor & Park on varmasti kevään hypetetyimpiä uutuuksia nuorten puolella! Viimeinkin Rowellia suomennettiin, toivottavasti saadaan lisää tasaiseen tahtiin :) Stephen Kingin Se on herätti mielenkiintoni kammottavalla kannellaan, saa nähdä päihitänkö tämän tiiliskiven kesän aikana. Tähän mennessä olen lukenut Kingiltä vain Carrien, jota ei voi hyvällä tahdollakaan tiiliskiveksi nimittää. Jospa tällaiset paksummat kirjat herralta olisivat hyytävämpiä, Carrie ei nimittäin kovin suurta vaikutusta tehnyt.

Huhhuh! Olihan siinä niitä. Montakos kirjaa sinulla on tällä hetkellä lainassa? Oletko maltillinen muutaman kirjan lainailija vai hamstraaja?