tiistai 27. joulukuuta 2011

Mikko Rimminen: Nenäpäivä




Finlandia-palkinnon saanut Mikko Rimmisen Nenäpäivä ei kaipaa suurempia esittelyjä. Keski-ikäinen Irma kyllästyy tylsään elämäänsä ja lähtee Helsingin Hakaniemestä lähes päivittäisille retkille Keravalle, soittelemaan tuntemattomien ihmisten ovikelloja. Irma esittelee itsensä taloustutkimuksen kyselijänä ja nämä taikasanat päästävät Irman kymmenien tavallisten, mutta erilaisten ihmisten koteihin. Irma harjoittaa myös valeammattiaan Hakaniemessä, kotinurkillaan.
Osa ihmisistä kuitenkaan ei usko Irman olevan tavallinen talouskyselijä. Vai monestiko sinulta on kysytty kesken markkinapuheiden, että pidätkö broilerinmaksasta? Irma menee paniikkiin, koska esimerkiksi Irjasta, keravalaisesta perheen äidistä, hyvin samanlaisesta kuin Irma itse ja Hakaniemessä asustelevasta, alkoholisoituneesta Virtasesta on tullut tärkeitä Irman elämässä.
Eikö Irmalla ole sitten omaa perhettä tai ystäviä, kun pitää lähteä Keravalle asti niitä talouskyselyn takana hakemaan? No eipä ole. Irman työstä tai mahdollisista ystävistä ei kerrota mitään. Vaikka itse sain kuvan hänen olevan viisissäkymmenissä, mistä hän on aiemmin tienannut/tienaa elantonsa? Elämänkumppaniakaan Irmalla ei ole, Rimminen ei valaissut tämänkään asian taustoja pahemmin. Hän keskittyy selvästi kirjoitustyylissään nykyhetkeen. Poika (jonka nimeä ei mainita) Irmalla on. Aikuinen poika, jota kohtaan Irma itse käyttäytyy kuin pahempikin teini. Minä ainakin olisin äimänkäkenä, jos minun äitini ei vastaisi yhtäkkiä puhelimeensa ja tiuskisi minulle pienemmästäkin asiasta.
Minä pidin Nenäpäivästä. Teksti oli lempeällä huumorilla kirjoitettu ja lievällä ironialla maustettu. Irmalle sattui niin hulvattomia tapahtumia, jotka mielestäni kuuluu saada valkokankaalle! Kirjoitusasussa oli muutamia haittatekijöitä, joista en pitänyt. Ensinnäkin liian pitkät lauseet. Eihän siinä välissä ehtinyt vetää henkeä, kun yksi lause on puolen sivua! Toisaalta pitkillä lauseilla Rimminen sai välitettyä lukijalle hyvin Irman hätäännyksen ja paniikin tunteet. Toiseksi minua häiritsi kirjassa osittain käydyt nopeatempoiset keskustelut. Tavallaan on hauska idea laittaa repliikit suoraan pötköön lainausmerkeittä, erotella vain pilkulla, mutta kun henkilöt sanovat vain vuorotellen ”niin” tai ”niinhän se menee” tai ”niin mikä” alkaa mennä sekaisin, niin kuka sanoikaan ja mitä.
Kirjaa oli miellyttävä ja samalla raskas lukea, luultavasti pitkien lauseiden takia. Halusin tietää lisää Irman kohtalosta, mutta tuntui, että tarvitsen hetken juomatauon kirjasta! Vaikka luku loppui, en silti voinut lopettaa lukemista. Inhottavan kierteen Rimminen saanut aikaan ;) Pidin kohdista jolloin Irma sompaili autonsa kanssa miten sattui, tiedän hänen tunteensa onnettomana kuskina! Oletan myös, että niitä kohtia oli mukavampi lukea, kun tiesi mitä ne tarkoittivat. Jos olisin lukenut tämän vuosi sitten, niin olisin luultavasti ärtynyt, että mikä ihmeen kytkin ja pakki ;)
Eniten minua viehätti hahmona aina krapulassa oleva Virtanen. Niin erilainen kuin Irma, mutta silti minua liikutti miten lämmin ystävyys heidänkin välillään vallitsi kirjan lopussa. Haluaisin minäkin ystävän, jonka kanssa voisi tissutella päivät pitkät ja ihmetellä maailmaa.

7 kommenttia:

  1. Hih, alkoi naurattaa tuo viimeinen kommenttisi!

    Minä en ole lukenut Rimmiseltä mitään, mutta Pussikaljaromaanista tehdyn Pussikaljaelokuvan olen nähnyt ja tykkäsin siitä todella paljon. Dialogi oli hulvatonta, kirjan lukeminen alkoi houkuttaa jo sen perusteella. Jos tästä kirjasta saisi samantyylisen elokuvan niin varmasti olisi hauska,

    VastaaPoista
  2. Mulla tää odottaa vielä hyllyssä lukemista. Arviosi innostaa kyllä lukemaan sen vähän nopeammin, kun mitä olin aikonut!

    VastaaPoista
  3. Mä luin tämän aika tasan vuosi sitten, enkä oikein innostunut. Minusta Irman sekoilut muuttuivat pidemmän päälle tylsiksi, enkä oikeen jaksanut enää lukea niistä. Ei ihan mun kirja siis, mutta kiva kun sinä tykkäsit!:)

    VastaaPoista
  4. Mukava, että pidit teoksesta. Saitko selville, mitä poika teki ammatikseen?
    Minä en.
    Luin kirjan noin kuukausi sitten.

    VastaaPoista
  5. Hih, se Virtanen oli tosiaan jotenkin symppis kaikessa juoppudessaan ja ruokottoman siivottomassa kodissaan ;) SYdän kuitenkin selvästi paikoillaan ;)

    VastaaPoista
  6. Tämä kirja tuntuu jakavan mielipiteet rankasti; osa tykkää kovasti ja osa pettyy pahasti. Luettuani arvostelusi taidan sittenkin uskaltautua lukemaan Nenäpäivän :)

    VastaaPoista
  7. Salla, olet oikeassa Pussikaljaelokuva on ihan paras! :) Sen leffan jälkeen muistan, kun oli pakko mennä poikaystävän kanssa jokirantaan parille ;)

    Tuulia, kiva kuulla!

    Sanna, Joo mä muistan! Nenäpäivä taisi olla ensimmäisiä blogitekstejä sulta joihin tutustuin.

    Jokke, no itseasiassa en. En ole ollenkaan varma osuivatko Irman veikkaukset rikollisesta sekaantumisesta oikeean.. Kiva, käynkin lukemassa arviointisi!

    Susa, no ehdottomasti! Mä tosin ystävänä varmaan siivoisin sen kämpässä koko ennen kuin avattaisiin ensimmäistäkään tölkkiä ;)

    pihi nainen, jep, minäkin tartuin tähän kirjaan melko ennakkoluulottomasti, sen verran hauskuutta sekä tylsyyttä pikkulintujen mukaan oli tiedossa :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentista! :)