tiistai 19. elokuuta 2014

Astrid Lindgren: Saariston lapset

Paljoa ei tällä kertaa ole sanottavaa, mutta koska joissain asioissa haluan olla tunnollinen (tähän ei kuulu huolellinen pölyjen pyyhkiminen tai säästöbudjetin noudattaminen) niin bloggaan myös kuuntelemastani äänikirjasta. En kirjoita siksi, koska olisi pakko vaan haluan itseäni varten kirjoittaa muutamia ajatuksiani muistiin.

Astrid Lindgrenin Saariston lapset on ollut minulle tähän asti lukematon kirja. Merkillistä, ottaen huomioon että Ronja, ryövärintytär on lempikirjani. Olen kuitenkin iloinen, että otin Saariston lapset kuunteluun äänikirjana. Melkersonin perhe (johon kuuluu isä Melker, vanhempi tytär Malin, Johan, Niklas ja nuorimmainen Pelle) lähtee viettämään ikimuistoista kesää Saltkråkanin saarelle. Isä Melker on vuokrannut heille kesämökin nimeltä Nikkarila, jossa tulee olemaan todella hienoja hetkiä epäluuloisesta alusta huolimatta. Melkersonit tutustuvat muihin saarella asuviin perheisiin ja ovat nopeasti kotonaan.

Saariston lapset on lämmin kertomus niin kesästä Saltkråkanilla kuin myöhemmistä hetkistä saarella. Lindgrenin teksti on ihanaa kuunneltavaa; kieli on tarpeeksi yksinkertaista, mutta se on silti kuvailevaa ja rikasta. Saariston tunnelma oli aivan ihana. Melkein (huom! melkein) kuin olisi itsekin vihdoin päässyt meren syleilyyn nautiskelemaan.

Saariston lapsissa on mielestäni ihania eläinkuvauksia, mutta sydämeni sulatti kokonaan tietenkin Jokke-kani. Heti ensimmäiseksi tulee mieleen Lindgrenin kirjoista Peppi Pitkätossu, jossa on hevonen ja apina, mutta näihin ihastuin enemmän. Tiesin mitä Pelle tarkoitti kanin silkinpehmeällä turkilla ja hänen pienestä sydämestään kumpuava rakkaus tuota töpöhäntää kohtaan.

Tämä olisi varmasti syytä lukea jossain vaiheessa ihan kirjanakin, koska autoa ajaessa ei tietenkään voi keskittyä 100 % kirjan kuuntelemiseen ;) Isä Melkerille ja Pellelle vielä paljon sydämiä <3

Kustantamo: Wsoy
Kesto: 8 h 56 min
Suomentanut: Laila Järvinen
Lukija: Jarmo Heikkinen
Kansi: Kai Toivonen


Huomenna vietän vapaapäivää mitä luultavimmin sängyssä tänään leivottujen pullien ja hyvän kirjan kanssa (kirjastoretkeä unohtamatta). Sitten minulla onkin jäljellä 3 työvuoroa ja pääsen reilun viikon lomalle! Säät ovat muuttuneet ainakin Turussa jo aika syksyisiksi, mutta minua ei haittaa! Nautin, kun saan maiskutella teetä tai kaakaota ja kölliä lämpimässä oloasussa. Tai nauttisin ainakin huomattavasti enemmän, jollei kurkku olisi näin kipeä....

Onko siellä jo kesälomat vietetty?

6 kommenttia:

  1. Kesäloma on vain kaunis muisto parin työviikon jälkeen. :) Saariston lapset on ihana, mutta olen tainnut katsoa sitä vain tv-sarjana - joka on aivan valloittava. Kirjan kansikuvakin taitaa olla juuri siitä sarjasta. Oikein hyvää lomaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tv-sarjaa voisi olla kiva katsella! Käsittääkseni se menee ajassa vähän pidemmälle kuin kirja :)

      Poista
  2. Tämä kirja kuulu ehdottomasti lempikirjoihini. Haluasin asua oikeasti Saltkrokanin saarella. :) Ja tuo äänikirja on todella onnistunut. Eiköhän se kesä vielä tule takaisin vähäksi aikaa. Yritän elää siinä toivossa. Ihanaa vapaa päivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi muuten ihan mahtavaa! En vielä ehtinytkään selvittämään onko saari oikeasti olemassa :)
      Eiköhän me vielä jokunen lämmin päivä saada! Tai sitten ei... :p

      Poista
  3. Minäkin mietin, että onko ihan ok nauttia näin paljon sateisista kesälomapäivistä ;) Jos olisi hieno ilma, olisi "pakko" olla ulkona, nyt saa hyvällä omallatunnolla pötkötellä kirjan kanssa, yhden vuorokauden ajattelin omistaa lukumaratonillekin. Saariston lapset oli Melukylä-tarinoiden ohella lapsuuteni tärkein Lindgren, muistan leikkineeni Pelleä joissakin leikeissämme, vaikka en itse tarinasta muistakaan mitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdoton kannatus sateiselle lukumaratonille!
      Melukylän lapset oli myös todella ihana! Sitä lainattiin useaan otteeseen kirjastosta äänikirjana :)

      Poista

Kiitos kommentista! :)